Tämän blogin alku on kirjoitettu aiemmin niin sanotusti “varastoon” ja nyt ajattelin julkaista sen, sillä viime viikolla tuli vastaan aiheeseen liittyvä Turun Sanomien juttu.
“Kiitos ei” jättikalusteille:
Otsikon “‘Kiitos ei’ jättikalusteille” oli otsikkona Päivän teemassa (Turun Sanomat keskiviikkona 5.8.15) Kannattaa lukea, jos on mahdollista. Kirjastosta ainakin löytynee.
Lyhennettynä: hyväntekeväisyyskirpputoreille tarjotaan liikaa esineitä, joita ei vain saa myytyä. Eli näitä kirjahyllyjä sekä kirjoituspöytiä, joille ei nykyään ole vain käyttöä. Kirjat ovat myös eräänlainen riesa. Suuria määriä tietosanakirjoja tarjotaan eteenpäin ja niiden tarpeellisuuden ohi on esim. google ajanut. Tietotekniikka siis on tehnyt monet tutut huonekalut tarpeettomiksi. Kaatopaikallehan nämä siis joutuvat. Toivottavasti nyt sentään energiajätteeksi.
“Kiitos ei” siis on vastaus usein kun tarjolla on näitä esineitä, mikäli SPR:n Konttiin soitetaan.
Kuolinpesätkin, joita näille hyväntekeväisyys kirpputoreille tarjotaan, joutuvat odottamaan kuukausia, että haku onnistuu. Miksei sitten yksityisyrittäjään oteta yhteyttä? Hänhän tekee käytännössä samaa kierrätystyötä.
Tietenkin on hienoa ja mahtavaa tehdä hyväntekeväisyyttä ja päästä ylimääräisestä tavarasta eroon. Tupla hyvä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mitä hyvää siitä seuraa, jos lahjoittaakin yksityisyrittäjälle eli osto- ja myyntiliikettä pyörittävälle taholle? No vaikkapa ihan esinevalikoiman kierto ja variaatiot ovat aika erilaiset. Romukauppias nappaa aina ruosteisenkin romun ja myy sen kun hyväntekeväisyyskirpputorit heittävät ne keräyslavalle. Esimerkiksi ruosteinen Petro-max on minulle myyntituote, mutta Kontille jäte. Samoin on umpiruostunut työkalu, hunajakennolinko, pappatunturin-osat, lampun-osat, vanhat sanomalehdet, vanhojen täyspuisten huonekalujen palaset jne. Nämä minä kerään pölyisiltä vinteiltä, ladoista, päärakennuksesta sekä toki puuliiteristä (ihme aarre-aitta tuo polttopuupino). Hyväntekeväisyyskirpputorit ovat keskittyneet enemmän käyttötavaraan ja tuo erikoisempi ja silmää vaativampi antiikki sekä vanhat esineet menee roskiin.
Jos minut asetattaisiin samalle viivalle ja saisin lahjoituksia samoin kuin hyväntekeväisyyskirpputorit, olisi leipä pöydällä helpommalla. Sillä usein se on hyvin tiukassa ja muutakin työtä on tehtävä, jotta ei ihan nälkään kuole. “Tue suomalaista työtä.” lause on varmaan monelle tuttu. Työstä saatavan ansion lisäksi lahjoittajat saisivat takuun, että markkinoilla ja toreilla olisi myyjiä. Ainahan sitä tällä alalla kuulee, että toreilla kaivataan monipuolisia myyjiä. Itse en enää jaksa niin paljoa viettää rompetoreilla, kirppiksillä ja toreilla aikaa, kun se on hiukan tuota “tavaroiden ulkoiluttamista”. Ikävä kyllä tämä kesä, joka oli nyt hyvin kehno ulkoilmatapahtumille, vie monelta entiseltä myyjältä puhdin pois kun kauppaa ei ole voinut tehdä millään. Tyhjiä toreja kukaan ei halua.
Oliko se muuten viime viikolla kun myin hunajakennolingon? Sillä erotellaan noista hunajakennoista hunaja. Myin aloittelevalle hunajantuottajalle. Lahjoituksena tuo tuli kuolinpesästä aikoinaan ja oli muuten tosi pitkään varastossa keräämässä pölyä. Eli tämä lahjoitus päätyi lopulta uuden sukupolven torikauppiaan ensimmäisen pesän hunajasadon korjuutyökaluksi. Monet muut olisivat todenneet, että metallinkeräykseen, kun kukaan ei enää tommosta tarvii. Tämä romukauppias on sitkeä ja uskoo, että se tarvitsija löytyy lopulta.
Epäterve kilpailuetu:
Muistaakseni viime viikolla tuli luettua Turun sanomista, että kierrätyskeskuksilla on työvoimapula kun tukirahat on lopetettu. Tämä “epäterve kilpailuetu”, josta ovat nauttineet tähän päivään asti on sitten lyöty jäihin talousleikkauksien takia. Tämmöiset pienyrittäjät niin kuin minä, joka ei pysty tietenkään kilpailemaan isoja vastaan, hiukan hymyilee. Iso joutuu ongelmiin, kun rahahanat suljetaan.
Ekotorien toiminta on mielestäni hyvin kieroutunutta. Myyntihinnat ovat poskettomat verrattuna yleiseen hintatasoon käytetyn tavaran markkinoilla. Tukirahoja on ilmeisesti nautittu varsin makeasti sillä aina käydessäni isoimmassa Ekotorissa Turussa tupakkipaikalla on ollut täys miehitys. Ekotorit saavat ison tukipotin, työllistämistuen ja ilmeisesti kasan muita tukia, joista en tiedä…. mutta eivät enää niin helposti kuin ennen. Kilpailu siis tasapuolistuu.
Kontti… ihan toinen toimintatapa. Hintataso on hyvinkin kilpailukykyinen sillä käyn itse ostamassa sieltä myyntiin silloin tällöin. Toiminta ainakin ulospäin näyttää siltä kuin kuuluukin eli lasketaan kuinka monta kuutiota menee päivässä läpi eikä haeta sitä maxi hintaa jokaisesta esineestä niin kuin ekotorilla. Palvelu Kontissa on samanlaista kuin missä tahansa vähittäismyymälässä tai jopa parempaa. Kilpailuetu Kontilla on minuun nähden aivan hirmuinen. Mutta se on iso ja hyvin toimiva ilman selkeää epätervettä kilpailuetua. Ja SPR:hän vain maksimissaan 10% avustusrahoista menee hallintokuluihin.
UFF:lla oli viime viikolla “kolikkoviikot” jonka sitten missasin ikävä kyllä. UFF on paikka josta ostan vaatteeni käytännössä aina. Laatu tosi hyvä (bloggaavat kaiken hiukankin huonon pois), lajittelu erinomainen, hinnoittelu normaali aikaan normi kirppishintaa ylempi mutta selkeämpi hyllytys helpottaa löytämistä, “kolikkoviikot”..... aika hiton halpaa ja helppoa. UFF siis toimii niin kuin kuuluukin kierrätyksen maailmassa. En huomaa mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle semmoista “epäterve kilpailuetu” oloa.
Toivon kuitenkin, että mahdolliset asiakkaat huomaavat pienyrittäjätkin, sillä meille tavaroiden lahjoitukset olisivat iso apu, jotta toiminta kehittyisi eteenpäin. Varsinkin nyt kun viime kuu oli hyvin heikko ja kuluvakin kuu on ollut hyvin mollivoittoinen. Yleensä tässä kohtaa vuotta kauppa piristyy ja alkaa “talvikausi” myynti. Nyt ei. Ei kauppaa missään sektorilla samassa suhteessa kuin totutusti. Suurin syy ilmeisesti on tuo hallituksen leikkaukset ja suuri mediahuuto vaikeista ajoista. “Itseään toteuttava ennuste”. Toki tuo pop-up viikko, jonka vietin, toi näkyvyyttä meille ja uutta kauppaa ja varsinkin loi uuden tukijalan. Toiminta siis nykyään perustuu tai siis tulee perustumaan Tarvasjoen myymälästä, viikkokirppiksistä, huutonetistä, torit.fi:stä ja markkinoista. Uutena lisätään pop-upin takia oma nettikauppa. Sanonta “useampi tukijalka pitää pöydän pystyssä” tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että myyntiä on monella eri rintamalla ja jos joku ei vedä, toinen paikkaa tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti